Aloitin sarjakuvablogin pitämisen heinäkuussa 2014 eli kovin pitkään en ole ollut kuvioissa. Piirtänyt tosin olen aina, mutta vasta näin myöhemmällä on kynästäni alkanut syntymään sarjakuvia omasta elämästä. Muiden sarjakuvablogeja olen kylläkin seurannut jo ennen omaa blogia.

Ensimmäisen kerran idea sarjisblogista taisi syntyä kun Ikatan graafisen suunnittelun sarjiskurssilla toisen vuoden opiskelija sai arvosteltavaksi mun sarjakuvan ja piti siitä. Lisäksi hän kysyi, että onko mulla blogi kun jälki on hyvin sarjisblogimaista ja jos olisi, niin hän voisi seurata sitä. Sen jälkeen näytin kavereille joitain tekemiäni sarjiksia ja kyselin mitä mieltä he on. Kaverit kannustivat tekemään blogin, mutta vieläkin hieman arkailin kun en ollut omasta mielestäni tarpeeksi hyvä.

Jossain vaiheessa aloin jakaa näitä sarjiksia omassa fb-profiilissani ja silloisessa kesätyöpaikassa sitten eräs työkaveri kehui niitä. Se oli se viimeinen tarvittava sysäys ja uskalsin vihdoin luoda blogin, enkä ole sitä onneksi katunut.

Blogi on mulle hyvä tapa pitää yllä piirtämistä jos ei muuten piirtelyyn tunnu löytyvän inspiraatiota/motivaatiota. Se on sellainen matalan kynnyksen paikka toteuttaa itseään ja lisäksi se on mulle tapa kehittyä. On myös ihan huikeaa kuulla ihmisiltä positiivisia kommentteja tai samaistumisia, sillä mulla on taipumus vähätellä itseäni ja tekemisiäni.

Yleensä blogin sisältö on aika neutraalia arkea, mutta välillä päästelen höyryjä, suruja ja turhautumisia ulos sen kautta. Ajoittain poden tyylikriisiä blogin suhteen, mutta yritän mennä sen mukaan miten asia tulee parhaiten ilmaistua ja fiiliksen mukaan.

Mirufrog eli Milla (s. 1994) on työtön rakennusmaalari ja kuva-artesaani Pohjanmaalta. Nykyisin hän asustelee Tampereella. Hän ei tiedä mitä elämällään tekisi juuri nyt, mutta elämä on silti aika mukavaa kahden kissan ja poikaystävän kanssa.

mirufrog.sarjakuvablogit.com

Aloitin sarjakuvablogin pitämisen syksyllä 2009 aloitettuani opinnot Lahden kansanopiston sarjakuva- ja animaatiolinjalla. Tehtävänä oli muistaakseni luoda strippisarja ja sille julkaisualustaksi blogi, mutta itselleni tyypillisesti siirryin suoraan omaelämäkerralliseen päiväkirjamalliin. Sittemmin blogista on tullut kiinteä osa elämää. Blogin funktio on alusta asti ollut lähinnä terapeuttinen – se on kenttä kommentoida ympäröivää maailmaa ja kertoa itsestään asioita, hakien sitä kautta yhteenkuuluvuutta muiden ihmisten kanssa. Pyrin olemaan aina mahdollisimman rehellinen, siitäkin huolimatta, että usein palaute on myös negatiivista. En myöskään panosta visuaaliseen tai tarinankerronnalliseen toteutukseen mitenkään erityisen paljon, mistä johtuen blogi koostuukin pääasiassa staattisesta monologista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö jatkuvasti toivoisi osaavani toteuttaa edellä mainitut osa-alueet paremmin. Aina on tarve kehittyä ja löytää se oma tapa tehdä ja kertoa. Helsingissä kasvanut Wolf Kankare (s. 1990) opiskelee kuvataidetta Tampereen ammattikorkeakoulussa, ja ehkä vielä joskus piirtää jotain mainitsemisenarvoista sarjakuvaa ja löytää elämälleen jonkinlaisen tyydyttävän suunnan. susiajasoraa.sarjakuvablogit.com

En muista aikaa jolloin sarjakuvat eivät olisi kuuluneet elämääni jollain tavoin. Piirsin lapsena siskojeni kanssa omia Tehotyttö-sarjiksia ja myöhemmin yli satasivuisia tarinoita joiden aiheet vaihtelivat vampyyreista ninjoihin. Amiksessa piirsin strippimuotoista sarjispäiväkirjaa ja näytin sitä vain yhdelle ystävälleni. Valmistuttuani vietin vuoden Lahden kansanopiston sarjakuva- ja animaatiolinjalla, missä myös perustin sarjisblogini. Blogin kasaaminen ja etenkin nimen keksiminen oli supervaikeaa, mutta onneksi sain monilta apua. Päädyin nimeen Kosmonaatti, koska rakastan avaruusjuttuja ja olen yleensä aika väsy.

Siirryin viime kesänä piirtämään suoraan Photoshopilla, jotta voisin panostaa blogin ulkonäköön enemmän ja säästäisin aikaa skannaamiselta ja värien muokkaukselta. Koetan ajatella blogin lukijoita yleisönä, johon kuuluu tuttujen lisäksi minulle täysin tuntemattomia ihmisiä. Uskallan esimerkiksi puhua melko vapaasti muunsukupuolisuudestani, vaikka en ole ulkona koko perheelleni tai kaikille ystävilleni. Saavatpa sitten tietää tätä kautta.